Sunnuntai aamuna heratessa olo tuntu kurjalta. Vasytti, takaraivossa kolotti paansarky, suussa maistu kummalta, jasenia kolotti eika ruoka oikeen maistunu.
Krapulako? Ei. Vaan vierotuoireita sokerista.
Ma en vielakaan meinaa uskoa millasen olon taa herkkulakko on mulle tehny. Ja jotta muut ehka valttyis samalta niin paatin jakaa sen taalla.
Aamulla siis olo oli tosi kurja ja sanoinki miehelle etta ihan niinku olis ollu eilen aamuun asti juhlimassa. Vaikka tippaakaan en ottannu. Paatin meinaan herkkulakon kanssa pitaa myos tipatonta.
Aamupaivalla oltiin puistossa ja kavelemassa ja jaksoin peuhata pojan kanssa ja juoksennella mutta jalat tuntu puupokkeloilta, huimasi ja paansarky vaan tuntu kovenevan.
Lounaan jalkeen lahettiin kauppaan ja silla matkalla se iski oikeen kunnolla.
Tuntu etta paa rajahtaa ja kaikki mita oon sina paivana syony tulee just ulos.
Kun vihdoin paastiin kotiin niin kaaduin sankyyn ja ajattelin etta saan nukkumalla olon paremmaks mutta olo vaan paheni. Paivallisaikaan oli pakko luovuttaa ja ottaa sarkylaake. Ma syon vuodessa ehka kaks paansarkylaaketta ja taa oli nyt niista ensimmainen. En voinu edes kuvitella syovani mitaan enka tienny miten pain olis kun olo oli ihan jarkyttava.
Koko tan ajan ma mietin etta mita ihmetta mulle on tapahtunu? Sisko jo naureskeli etta oot varmaan raskaana. Kunnes mielessa kavi etta voisko taa olla siita herkkulakosta johtuvaa? Ei kai sentaan?
Mutta googlailemalla sain selville etta sokerin vierotusoireet on krapulaan verrattavissa.
Hullua. Enhan ma oo kokonaan sokerin syomista lopettanu. Lopetin kaikki makeet mutta en oo mitaan piilosokereita valtelly.
Mutta ilmeisesti olen sitte ollu niin sokerin kyllastama etta vierotuoireet iski nain rajusti.
Ma en oo koskaan ollu missaan herkkulakossa koska en oo koskaan ollu mikaan namihiiri. Tykkaan enemman suolasesta. Ja en tosiaan ois voinu kuvitella etta mun ois pitany jotenki valmistaa itseni tahan eika lopettaa kun seinaan.
Taytyy myontaa etta kun viimein olo kaheksan aikaan illalla helpotti niin ensimmaisena mielessa kavi etta tyhjennan kaapit kaikista nameista ja herkuista eika meilla osteta enaa koskaan mitaan.
Syodaan niita porkkanoita ja kurkkuja koko perhe lopun elamaa.
Mutta totuus on etta se tuskin onnistuu. Ja taytyyhan elamassa nautintojakin olla.
Mutta havahduin siihen etta tasta eteenpain kiinnitan enemman huomioita meijan perheen herkutteluihin. Vaikka meilla ei mun mielesta syodakkaan "liikaa" herkkuja. Mutta mika sitten on liikaa ja mika sopivasti sita tassa nyt mietin.
Olo ei vielakaan oo ihan normaali mutta sentaan pystyn syomaan ja toimimaan suht normaalisti.
Jos joku siella miettii herkkulakkoa niin tassa on vahan listaa neuvoista mita ma loysin mita kannattaa otta huomioon.
1. Ala lopeta kerralla vaan totuta kroppa pikkuhiljaa
2. Huolehti nesteyksesta
3. Huolehdi suolojen saannista (esim juomalla vissya)
4. Syo kuituja
Toivottavasti naista on jollekin apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti